Keto-ruokavaloista kuulee ja saa lukea melkoisesti sosiaalisessa mediassa. On useita verkkovalmennuksia saatavilla ja facebook on pullollaan useita ryhmiä aiheeseen liityen. Alkuun kuuntelin ja seurasin ystäväni alkanutta keto-matkaa. Aloin tutkia asiaa enemmän ja enemmän.
Innostuin aiheesta suuresti.
Elokuussa maksoin yhden verkkovalmennuksen (kun se tuli tarjoukseen). Samalla lähdin seuraamaan syömisiäni Sulamossa. Syötin makrot (makroravinteet, eli hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen jakauman) sulamoon ja kokosin aterioitani sen mukaan. Laskin omat makrot netistä löytyvällä laskurilla. Pääasia oli hh 5%, proteiinit 20% ja rasvat 75%.
Nyt varmaan tulee mietittyä, että Rasvaa 75%. Aivan, rasva on Keto-ruokavaliolla se energian lähde kun hiilihydraattien määrä on niin pieni.
Maksa on sen verran viisas elin, että kun se ei enää saa hiilareita, se alkaa käyttään rasvoja energian lähteenä ja silloin kun se tekee tämän on elimistö ketoosissa.
Aamupalat koostu yleensä kahdesta kananmunasta, salaatista, lasillisesta omenaviinietikkaa vedellä ja kupposella rasvateetä. Salaattiin lorautin hyvää oliiviöljyä, mitä oltiin tilattu isännän tuttavan kautta Italiasta. Rasvateessä oli voita ja öljyä. Vaihtelin oliiviöljyä, macadamiaöljyä, seesamiöljyä ja milloin mitäkin. Öljypulloja alkoi kerääntyyn keittiöön.
Päivä päivältä oloni koheni, sain energiaa lähtee jopa muutamana päivänä viikossa kävelylle. Paino ei kyllä pudonnut, mutta en siitä niin hirmusesti huolta kantanut. Pääasia oli, että pystyin syömään salaattia jo joka päivä, tai oikeestaan siihen tuli himo. Sappivaivatkin alko helpottaan.
En muista, koska viimeksi olisin syönyt esimerkiksi kaalia. Syksyn aikana tehtiin muutamaankin kertaan kaalilaatikkoa, ketona tietenkin. Ja mitä, vatsa kesti ja kestää ilman tuskaa.
Mökilläkin Keto onnistu.
Isäntä kun on kova kalasteleen, ruokana oli usein kalaa. Kalasoppa ilman perunoita, paistettua kalaa salaatilla ja pitihän sitä välillä herkutella juustoillakin. Mikäs sen parempaa kun juustoinen salaatti.
Toisaalta hieman harmitti, kun paino ei lähde laskuun. Verkkokoulutuksessa kyllä neuvottiin heittään vaaka mettään ja ottaan mittanauhan käyttöön. No mittasin kyllä itteeni alkuun, mutta toi vaaka kyllä on ja istuu makuuhuoneessa ja tavan mukaan hypin siihen joka aamu.
Sosiaalisessa mediassa eri sivustoilla sain lukea, kuinka nopeesti ja kuinka paljon ihmiset pudotti painoonsa. Ja mulla ei tapahtunu mitään.
No, ehkä sitten kuiteskin, sillä töissä jotkut ovat ihmetelleet, mitä olen tehnyt kun naama on kaventunu ja olen muutenki menny kasaan. Nää kommentit tuli sellasilta, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan.
Pääasia nyt kuitenkin on, että olotila on hyvä, tai siis parempi kuin ennen.
No, mites mä sit tiesin olevani ketoosissa?
- siitä seuraavalla kertaa.
Innostuin aiheesta suuresti.
Elokuussa maksoin yhden verkkovalmennuksen (kun se tuli tarjoukseen). Samalla lähdin seuraamaan syömisiäni Sulamossa. Syötin makrot (makroravinteet, eli hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen jakauman) sulamoon ja kokosin aterioitani sen mukaan. Laskin omat makrot netistä löytyvällä laskurilla. Pääasia oli hh 5%, proteiinit 20% ja rasvat 75%.
Nyt varmaan tulee mietittyä, että Rasvaa 75%. Aivan, rasva on Keto-ruokavaliolla se energian lähde kun hiilihydraattien määrä on niin pieni.
Maksa on sen verran viisas elin, että kun se ei enää saa hiilareita, se alkaa käyttään rasvoja energian lähteenä ja silloin kun se tekee tämän on elimistö ketoosissa.
Aamupalat koostu yleensä kahdesta kananmunasta, salaatista, lasillisesta omenaviinietikkaa vedellä ja kupposella rasvateetä. Salaattiin lorautin hyvää oliiviöljyä, mitä oltiin tilattu isännän tuttavan kautta Italiasta. Rasvateessä oli voita ja öljyä. Vaihtelin oliiviöljyä, macadamiaöljyä, seesamiöljyä ja milloin mitäkin. Öljypulloja alkoi kerääntyyn keittiöön.
Päivä päivältä oloni koheni, sain energiaa lähtee jopa muutamana päivänä viikossa kävelylle. Paino ei kyllä pudonnut, mutta en siitä niin hirmusesti huolta kantanut. Pääasia oli, että pystyin syömään salaattia jo joka päivä, tai oikeestaan siihen tuli himo. Sappivaivatkin alko helpottaan.
En muista, koska viimeksi olisin syönyt esimerkiksi kaalia. Syksyn aikana tehtiin muutamaankin kertaan kaalilaatikkoa, ketona tietenkin. Ja mitä, vatsa kesti ja kestää ilman tuskaa.
Mökilläkin Keto onnistu.
Isäntä kun on kova kalasteleen, ruokana oli usein kalaa. Kalasoppa ilman perunoita, paistettua kalaa salaatilla ja pitihän sitä välillä herkutella juustoillakin. Mikäs sen parempaa kun juustoinen salaatti.
Toisaalta hieman harmitti, kun paino ei lähde laskuun. Verkkokoulutuksessa kyllä neuvottiin heittään vaaka mettään ja ottaan mittanauhan käyttöön. No mittasin kyllä itteeni alkuun, mutta toi vaaka kyllä on ja istuu makuuhuoneessa ja tavan mukaan hypin siihen joka aamu.
Sosiaalisessa mediassa eri sivustoilla sain lukea, kuinka nopeesti ja kuinka paljon ihmiset pudotti painoonsa. Ja mulla ei tapahtunu mitään.
No, ehkä sitten kuiteskin, sillä töissä jotkut ovat ihmetelleet, mitä olen tehnyt kun naama on kaventunu ja olen muutenki menny kasaan. Nää kommentit tuli sellasilta, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan.
Pääasia nyt kuitenkin on, että olotila on hyvä, tai siis parempi kuin ennen.
No, mites mä sit tiesin olevani ketoosissa?
- siitä seuraavalla kertaa.
Kommentit
Lähetä kommentti